perjantai 3. huhtikuuta 2015

Muumit Turkmeniassa

(Venäjänusko -- pulinoita, joissa otetaan mittaa itänaapurista) Kiova, Ukraina, 3.11.2013
 былины, которыми измеряют Россию


Mitä tehdä, kun tapaa Ukrainan Kiovassa, tuossa kaikkien kunnon slaavien kehdossa, ehdan eksoottisen turkmenistanilaisneitokaisen, joka aiheuttaa sellaisen pienen – kenties lähes huomaamattoman – hymynkareen nousemisen jostain sieltä suupielen kulmasta Leevin Turkmenialaisen tyttöystävän alkaessa soimaan auttamattomasti  pollan nurkassa?

Suosittelen toki vähäisen, mutta sitäkin sympaattisemman, kokemuksen perusteella nostamaan keskustelunaiheeksi Muumit, nuo suomalaisen – tai ruotsalaisen – elämäntavan airueet. On näet näes niin, että läpi koko entisten neuvostojen valtakunnan proletariaatti oppi tuntemaan Muumilaakson verevän kollektiivisen sanoman niin meille niin tuiki tuttujen muumiseikkailukirjojen käännösten kuin neuvostomuumianimaatioden suosiollisella välityksellä. Näistä neuvostomuumeista jouduin kyllä, tunnustan toki, oikeaa tietoisuutta ihan valistuksen sanan kautta pyytämään.

Niinpä siinä sitten kävi, että muumitietoisuuteni tulla tupsahti kerralla tilkittyä. Mikäli haluat itse laajentaa muumitietoisuuttasi, arvoisa tämän turinan tulkitsija, niin avaapa seuraava linkki:

http://www.youtube.com/watch?v=PanMGKaBC6U


Mikäli jätit (puolalaiset) neuvostomuumit toistaiseksi taaksesi, niin loistokasta neuvostoanimaatiota tarjoaa tämä haikea mutta ihastuttava Pieni Merenneito:

http://www.youtube.com/watch?v=XUXNN9kk89o&feature=youtu.be


Ja jos jäit epäilemään, olisiko näiden aarteiden takana myös tajuntaalaajentavia vaikutuksia, niin vilkaisepa vielä tätä hervotonta: Kas kummaa, puhuvaa kalaa:

http://www.youtube.com/watch?v=flu0Vl0elKc


Tietty kaikenläpäisevä taiteellisuus – en nyt keksi pukea tätä paremmin ilmaisuin, kun en nyt sentään mikään esteetikko liene – on ainakin minulle kiehtovimpia seikkoja Kolmen sisaren kulttuuripiirissä.  Taiteellisuus ja taiteentuntemus, joka kumpuaa ilman sen suurempia kommervenkkejä.  Tässä joitain aivan viimeaikaisia omakohtaisia eläviä esimerkkejä, jotka nyt voisi laajentaa hyvin klassisen musiikin ulkopuolelle, mutta minkäs teet, kun nämä nyt pompsahtivat ekana kielen päälle:

  • Naukkaillessa kohtuudella viinaksia alkoholisoituneen oloisen ja kouluttamattoman venäläisen nuorenparin kanssa nämä ottavat luonnollisesti puheenaiheeksi Rimskij-Korsakovin kuoroteokset ja alkavat laulaa kajauttaa niitä: "Entä mikä sun suosikkisi on?"
  • Puhelimen soidessa Vivaldia eräs poloinen mies ei onnistu tunnistamaan säveltäjää: ”Hölmö, ei tämä mitään barokkia ole!!!” – Ja ansaitut kepeät naurut päälle aidon ihmetyksen lisäksi.

Olen huomannut, että kirjallisuuden puolelta parhaimmin kaikkiin venäläisiin saa yhteyden Daniil Harmsin kautta. Absurdia, eikö vain!

Toisaalta hieman absurdia on myös se huono itsetunto ja tietty alentuvuus, joka monella tapaamallani venäläisellä on oman kulttuurinsa kanssa. Olen joutunut, tai päässyt, jo ummet lammet kerrat selvittämään sitä seikkaa yllättyneen oloisille itänaapureillemme, että venäläiset klassikot kuuluvat maailmankirjallisuuden kaanoniin ja siksi heidän teoksiaan on -- herranen aika sentään -- jopa suomennettu!

Palataanpa näin jaarittelun lopuksi vielä alussa mainitsemaani saraseeniin. Hän osoittautui niinkin eksoottiseksi tapaukseksi kuin kiovalaisen design-lehden toimittajaksi, joka oli siirtynyt Moskovasta rajan taakse Ukrainaan. Helsinkiä ja Suomea koskien tämän tashkentilaistaustaisen nuoren naisen vihreät silmät välkkyivät eniten – heti Muumien jälkeen – tweedpyöräilytapahtumille. Että semmoinen oma Miss Tweed-Turkmenia.


P.S. Mielin määrin lisää neuvostoanimaatioita aiheesta kiinnostuneille seuraavista Youtube-kanavista:

https://www.youtube.com/user/Soyuzmult?feature=hovercard

http://www.youtube.com/user/ClassicCartoonsMedia?feature=g-high-crv

torstai 2. huhtikuuta 2015

"Pisto Rasia"

(Venäjänusko -- pulinoita, joissa otetaan mittaa itänaapurista) Pietari, Moskova, 2008--2014
 былины, которыми измеряют Россию


Sanovat, että vieraan kielen ymmärtäminen on avain vieraan kulttuurin ymmärtämiseen. Tämän maksiimin orjallinen noudattaminen on vienytkin allekirjoittaneen mitä kummallisempien merkitysmaailmojen ja äänteiden äärelle. Koska en ole kuitenkaan päässyt ylitse minua alati riivaavasta pueriliteetista, eteneminen uuden kielen oppimiseen sujuu tuttuun tapaan alatyylitellen. Edellinen kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että kielen oppimisessa liikun edelleen samalla taajuudella kuin silloin vuonna -95 Ruotsissa, kun vaihdettiin pikkunassikoille tärkeitä sanoja länsinaapureiden kanssa. Siirrytänpäs tästä sitten itse niihin asiattomuuksiin.


Venäjän kielessä karkeuksille on yksi yhteinen yläkäsite, матерный язык (maternyj jazyk), eli tuttavallisemmin мат (mat). En tiedä, että liittyykö sana jotenkin äitiin (мать, mat') -- mutta eivätpä tiedä useat venäläisetkään, kun asiaa olen tiedustellut näitä kielen kauheuksia sisäistäessäni. Mat on joka tapauksessa tosi, tosi paha. Kukaan vaaksankaan verran roskasakin yläpuolelle itsendä identifioiva (nainen) ei sitä myönnä käyttävänsä; korkeintaan on kuullut joskus jonkun kuulleen sitä käytettävän -- ja tätä pitkin nenän varttaan paheksuen. Mat:n käyttö on aivan perseestä, eikä sitä voi suositella kenellekään. Mutta, kaikesta huolimatta, elämä Venäjällä on kaikkine koukeroineen sen verran monipolvista, että aivan kuten äskeiseen virkkeeseen, mat tulla tupsahtelee esille näistä elämänmenon pistelemistä rei'istä venäläisen kollektiivisen alitajunnan pimeimpien sopukkojen sanavarastopurtiloon.

Omista mat-kokemuksistani pinnalle ponnahtavat sen kummemmin pohtimatta kaksi insidenssiä. Ajallisesti toisena niistä tapahtunut sattui tämän vuoden tammikuussa tavallisessa pietarilaisessa kerrostalosoluhuoneistossa (jaettu keittiö ja vessa naapureiden tai kenties koko kerroksen kanssa-asukkien kanssa). Tulimme iloisena köörinä jatkamaan illan ilakoimista ystävämme asuinhuoneeseen, kun naapurisolussa elävä emäntäihminen elävöitti elostelustamme eittämättä etääntynyttä elämöintiämme eloisalla mat:llaan. Kyseisen emännän puheenparsi sisälsi sen verran jöötin tuuttauksen erinäisiä ruoskaniskun lailla sivallettuja epiteettejä että epäsanoja, jotta tuon pietarilaisen huoneiston seinät helottivat yhtä punaisina kuin sivistyneen tahi muuten vaan oman kielellisen siveliäisyytensä perään katsovan ihmisen korvat.

Ensimmäinen aito mat-kokemukseni olikin sykähdyttävä kaikessa odottamattomuudessaan Venäjän keltanokalle. Olin tullut muutaman ystävän kanssa asustelemaan muutamaksi päiväksi aivan Pietarin pohjoisosiin erään ystävän luokse kerrostaloon, jonka takapihalta alkoivat Karjalan kannaksen metsät, meidän suomalais-ugrilaisten perinteiset maat. Olin ensimmäistä kertaa Pietarissa ja aloittanut juuri venäjän perusopinnot. Halusin itsenäistyä kaupunkiin tutustumisessa, joten päätin ottaa hatkat kämpiltä lähimmälle metroasemalle (erään pohjoiseen menevän linjan päätepysäkki) paikallispikkubussilla eli marshrutkalla (маршрутка). Tässä vaiheessa olin vielä autuaan tietämätön marshrutkien kuskien todellisesta luonnosta -- niin kuin se esitetään internetin venäläisessä osassa, kas näin:


Venäläisen (kesäloma)marshrutkan kuski. Lähde (Venäjän riemurasia.net): http://joyreactor.cc/post/1447396Venäläisen (kesäloma)marshrutkan kuski. Lähde (Venäjän riemurasia.net): http://joyreactor.cc/post/1447396


Marshrutka-kuski sai syyn oikeutettuun mat-ryöppyynsä tekemästäni etikettivirheestä. Nimittäin kun astuin pysäkille viimein sujahtaneen pikkubussin avautuneesta etuovesta kyytiin, erehdyin Marshrutka-etikettiä sen koommin tuntematta heittämään kuskille venäjän alkeiskurssilla oppimani -- ja myöhemmin varsin hyödyttömäksi osoittautuneen -- fraasin. Toivotin kuskille hyvää päivää (ven. добрый день, dobryj den'). Kuski vastasi esittämääni toivotukseen yllä olevan kuvan osoittamin ilmein ja päästi sellaisen reippaanlaisen litanian kiduksistaan, että sellaista en ole sen koommin kuullut edes venäläisiä autokolarivideoita katsellessani. Suusta pursusivat sellaiset venäjän kielen törkeydet kuin ж:t ja б:t, п:t ja х:t noin niin kuin mainitakseni muutaman tunntetuimman hävyttömyyden. Noiden lisäksi oli lukematon joukko muita vastaavia, joista osa varmaan keksittiin siltä samalta seisomalta. Kerätäkseni langat yhteen tiiviiksi mat-palloksi, sanon vain, että sanoma meni näin pääpiirteissään: %&¤! Mitä sä %&¤! tuut %&¤! tänne %&¤! toisten %&¤! %&¤!%&¤!%&¤! busseihin %&¤!%&¤! toivottelemaan %&¤! %&¤! hyviä %&¤! %&¤! %&¤! %&¤! %&¤! päiviä!!!!!! %&¤!

Pienin osin tunnelmaan voi päästä sisälle tällä Forrest Gump -elokuvasta napatulla kuskikohtauksella (jos vaihtaa vaan kielen mielessään englannista mat-venäjään):http://www.youtube.com/watch?v=EcwCXsax2CI Seuraavana päivänä olin muuten sisäistänyt sen verran etikettiä, etten suin päin mennyt ja tervehtinyt kuskia.

Sama mat:lla mätkiminen kuitenkin jatkui. En saanut pikkubussin sivuovea tarpeeksi nopeasti auki, joten mat-padot avautuivat toiseen kertaan:  &¤! Et &¤! sä &¤! osaa &¤! käyttää &¤! ovia &¤! !!!!!! &¤! &¤!. Kun olin saanut sivuoven viimein kiinni (kanssamatkustajien pyytettömän avun saattelemana), tajusin, etten ollutkaan varmaan hypännyt oikeaan bussiin. Rohkaistuin tiedustelemaan asiaa kuskilta ("Meneekö tämä metroasemalle?"), johon tämä asiakaspalvelija vastasi lyömällä kulkuneuvon jarrut pohjaan. Auton lukittujen renkaiden luisun päätyttyä, sivuovi helähti jälleen auki: ymmärsin oitis vastauksen kysymykseeni. Jalkani vielä tavoitellessa kadun pintaa matrjushka lähti liikkeelle renkaat vinkuen. Päätin kävellä metroasemalle.

----------------

Venäjän kielessä on omat rekisterinsä miehille ja naisille. Tämä koskee niin sanastoa kuin yhtä lailla ääneen taajuuttakin (olen kuullut  kerrottavan, että mitä selkeämmät sukupuoliroolit jossain on, sitä suuremmaksi muuttuu miesten ja naisten puheen välinen äänen taajuusero). Sanaston puolelta voisin mainita ihastuttavana esimerkkinä vaikkapa joidenkin naisten tyytyväisyyttään/iloaan/ilahtumistaan ilmaisevan mimi-sarjan. Se kuuluu näin: mimimimimimimimimimimimimi...... ad astra. Söpösti sanottu, parhaillaan lähes päättymätön, sarjahan koostuu varsinaisesti perättäisistä milo-sanoista, joista on napsaistu mukaan vain ensimmäinen tavu. Milo (мило) tarkoittaa ihanaa. Sen kun mies (tai muu henkilö) saa kuulla naiselta oman toimintansa johdosta, tietää tehneensä ainakin jotain oikein.

Minulla on muuten herännyt sellainen salakavala epäilys, että vaikka Venäjä on tunnettukin vahvojen sukupuoliroolien maana ja vaalijana, niin toinen tunnettu venäläinen, tai ainakin venäläisen älymystön, ominaisuus, eli varsin mustalla huumorilla kyllästetty ja monella hienovaraisella tasolla toimiva ironia, tuo oman pikantin mausteensa tähän roolitusten kaalikeittoon. Kielitaitoni hieman kartuttua olen pannut merkille omassa -- rohkenenkohan sanoa älyllisessä -- tuttavapiirissäni, että sukupuolirooleja ironisoidaan ja niillä leikitellään. Kutsun yhtä versiota tästä naiiviusleikiksi. Sitä esiintyy useimmiten suuremmissa poppoissa ja se menee näin:

1. (Useimmiten nuori) nainen heittää ilmoille jonkin, todella naiivilta kuulostavan väittämän, joka saattaa jollain todella naiivilla tavalla liipata yleisessä keskustelussa olevaa asiaa.

2. Joku (useimmiten mies) muusta seurueesta tuo esille väitteen naiiviuden ja ehkä myös kevyesti antaa ymmärtää väitteen esittäjän olevan hieman höpsö.

3. Alkuperäisen väitteen esittänyt (useimmiten nuori) nainen vastaa yhtä viattoman oloisesti kuin esittäessään naiivin väitteensä. Nyt vastaus on kuitenkin täyttä timanttia. Timantin terävyydellä vastaus leikkaa 2.-kohdan höpinän täysin riekaleiksi ja ns. pyyhkii pöydän. Kaikki nauravat. Naiivin naisen roolia on ironisoitu.

---------

Yksi parhaista puolista venäläisessä sanallisessa kulttuurissa on puheen ilmaisuvapaus ja -rikkaus. Tämä voi tietenkin saada yllä mainittuja ilmenemismuotoja, mutta ehkäpä vielä enemmän siitä pääsee nauttimaan tuttavien keskuudessa -- ainakin sikäli mikäli he ovat tarpeeksi sivistyneitä niin sydämeltään kuin lukeneisuuttaan. Hyvin usein tuttavia puhutelteassa on tapana äityä käyttämään hyvinkin runollisia ja suorastaan vuolaita ilmaisumuotoja. Suomessa nämä kuulostaisivat auttamattomasti korneilta, absurdeilta ja liian mahtipontisilta, mutta venäjällä mielikuvituksen voi antaa laukata oman kokemukseni mukaan varsin vapaasti. Oikeastaan sen on hyvä jopa hieman lentää.

Mielikuvituksen vapaudesta huolimatta tässäkin toimivat tietyt sukupuoliroolitukset: esimerkiksi naiset kutsuvat miehiä sankareiksi (ven. герой, geroj ), mutta enpä ole usein kuullut ketään kutsuttavan vastavuoroisesti sankarittareksi.  Sen sijaan seuraavia yksittäisiä luonnehdintoja voi käyttää sivistyneessä seurassa hyväsydämisyyden lisäämiseksi. Näiden nominien kautta syntyy kenties tietty jännite sukupuolten välille, mutta ne eivät vielä välttämättä merkitse heittäytymistä mihinkään sen vakavampaan. Tässä näitä muutamia suomalaisittain yliampuvuuksiksi laskettavia on:


Ihmeellinen = чудесная, tshudesnaja
Ihana = милая, milaja
Ihastuttava = прекрасная, prekrasnaja
Rakas = дорогая, dorogaja  (edellyttää hieman syvempää tuntemista)
Kaunis = красивая, krasivaja 
Henkeänostattava (inspiroiva) = вдохновляющая, vdohnovljajushtshaja (erinomainen ääntämisharjoituksiin)

Jumalatar = богиня, bogina
Lintunen = птичка, ptitshka
Kaunotar = красотка, krasotka 
Kaunotar (viehkeä) = прелесть, prelest' (tämä on muodollisempi kuin krasotka, joka on puhekielisempi ja voi tarkoittaa enemmän seksikästä) 

Ja nuorempi nainen (noin alle 40-vuotias) on aina devushka (tyttö/neito, девушка) ja siitä eteenpäin ledi (leidi, леди). Jotain sentään olen oppinut, kun on tarpeeksi päähän taottu. Nämä esimerkit eivät kuitenkaan rajoita runoratsun siipiä, joten ei muuta kuin kehittelemään vertaansa vailla olevia kohteliaisuuksia.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------




Yksi runoratsut laukkaamaan saava asia ovat syntymäpäivätoivotukset. Kas tässä esimerkki toivotuksesta:



А у очаровательной Анечки сегодня праздник!


Солнышко, поздравляю тебя с днем твоего драгоценного рождения! Спасибо тебе за поддержку, счастье и радость, мягкость и спонтанную мудрость, а также за бесконечное количество великолепных женских качеств, которыми ты так щедро делишься. Я желаю тебе всеобъемлюющего, всепоглощающего, обволакивающего, бесконечного, безудержного счастья, избытка радости и, конечно же, много много много возможностей для путешествий! Все твои желания сбудутся. Да будет так!


Ja tänäänhän on hurmaavalla Anjasella juhlan paikka!

Aurinkoinen, onnittelen sinua sinun kallisarvoisena syntymäpäivänäsi! Kiitän sinua tuestasi, onnesta ja ilosta, lempeydestä ja spontaanista viisaudesta, ja lisäksi rajattomista suurenmoisista feminiinistä ominaisuuksistasi, joita jaat niin anteliaasti. Minä toivotan sinulle kokonaisvaltaista, kaikenkattavaa, loputonta, rajatonta onnea, ylenmäärin iloa, ja tietenkin, paljon, paljon, paljon mahdollisuuksia matkustaa! Täyttykööt kaikki toiveesi! Olkoon näin!



Ja tässä puolestaan toivotuksen vastaanottamisesta:



Благодарность наполняет моё существо и говорю вам будьте счастливы!


Kiitollisuus täyttää olemukseni ja sanon teille: olkaa onnellisia!


Kuulemma ainoastaan armenialaisilla on komeammat syntymäpäivätoivotukset.


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aiemmin mainituista ironisoinneista puheen ollen voisin mainita sen kerran, kun omat venäjän kielen opintoni joutuivat hävyttömän rienauksen kohteeksi. Eräät nuoret naisenhyväkkäät alkoivat ilkamoida ja hekumoida vailla minkäänlaisia pidäkkeitä prepositioiden-käyttöni kustannuksella. Jopas oli heilläkin moiseen hiukkasen otsaa (ven. lobok, лобок *)!


* Otsa-sanan monimerkityksellisen diminutiivin opin aikoinaan tästä venäläisestä aapisesta:

Venäläinen ensimmäisen luokan aapinen.Venäläinen ensimmäisen luokan aapinen.


Ja, öhm, taitaapi samaisesta sanasesta löytyä viittaus myös tämän kirjoitelman otsikkoon. Omasta alayylisyydestäni en nähtävästi voi vaan millään tinkiä!