(Intiassa kuukin on kummempi osa II) Delhi, 6.12.2012
tai jos hän sattuisi sijoittamaan elokuvansa Delhiin, niin yksi paikallisista dhaboista, pienistä kadunvarsiravintoloista, voisi olla mitä otollisin kuvauspaikka kohtaukselle jos toisellekin. Niinä kuulaina iltoina, kun olen kyseisessä paikassa käynyt parathalla (melkein kuin lettu, muttei kuitenkaan makea, lisukkeilla), niin olo on ollut tosiaan puitteiden puolesta hyvin kaurismäkimäinen.
Koska en millään jaksaisi tai semminkään kykensisi kuvaamaan ko. vanhemmanpuoleisen ukon pyörittämän puljun kaurismäkeläisiä piirteitä, niin räpsäsin pari kuvaa. Harmi, etten saanut taltioitua koko paikkaa (keittiövaunu ja pöydät) ja sen tunnelmaa yhteen kuvaan.
Huomatkaa myös istuinten puutarhatuolimaisuus -- tämä voi toki johtua siitä, että ne olisivat koto-Suomessa puutarhatuoleja. Kuten aiemmin kirjoitin, Intiassa ihmiset istutetaan joka paikassa. Hyvin usein kyseeseen tulevat kuvatut kukkakohokuvioiset muovituolit paikassa kuin paikassa. Noiden valmistajan täytyy olla varmaan yksi Intian vauraimmista henkilöistä.
Kaurismäkiläisen tunnelman kruunaa vaunun takaa ikivihreitä intialaisia sävelmiä kajauttava toosa. Kyse ei ole siis mistään nykyisestä bollywood-räpellyksestä, vaan 60-luvun ja vastaavien muutamien aiempien vuosikymmenten kultaisista klassikoista. Hieman rahisevien sitariskelmien joukkoon radioaalloille melkein odottaisi Nehrua Tryst with Destiny -puheellaan. Alla olevasta linkistä toivottavasti (en voi nyt tarkistaa kuuntelemalla) löytyy esimerkki vuodelta 1956:
http://www.youtube.com/watch?v=6INOamqU7xs
Yeh Hai Bombay Meri Jaan (Tämä on Bombay, elämäni/sieluni)
Tässä tulikin vielä mieleeni, että huomatkaa, kuinka alhaalla ensimmäisen kuvan (keittiövaunu) lippa on (olen jo siihen muutaman kerran kolauttanut pääni). Sama ilmiö, eli asioiden tietty pienuus ja lyhyys toistuu jatkuvasti muuallakin. Ks. toisena esimerkkinä alla kuva parturintuolista, johon jouduin oikein käpertymään käydessäni 50 rupian eli noin 80 sentin hiustenleikkuussa.
Ihmisten keskipituus on Intiassa miehillä 164,5 cm ja naisilla 152 cm (Lähde: google). Maailma alkaa käydä selkeästi ahtaammaksi, kun on lähes 20cm pitempi kuin keskimääräinen kaduntallaaja. Minulle tulikin tästä kaikesta mieleeni aikoinaan Heurekassa kokemani lavastettu huone, jossa pystyi kokeilla, kuinka suurelta kaikki kodin esineet tuntuivat 5-vuotiaalle. Täällä vain esimerkki on käännetty toisinpäin ja koko maan kattavaksi.
tai jos hän sattuisi sijoittamaan elokuvansa Delhiin, niin yksi paikallisista dhaboista, pienistä kadunvarsiravintoloista, voisi olla mitä otollisin kuvauspaikka kohtaukselle jos toisellekin. Niinä kuulaina iltoina, kun olen kyseisessä paikassa käynyt parathalla (melkein kuin lettu, muttei kuitenkaan makea, lisukkeilla), niin olo on ollut tosiaan puitteiden puolesta hyvin kaurismäkimäinen.
Koska en millään jaksaisi tai semminkään kykensisi kuvaamaan ko. vanhemmanpuoleisen ukon pyörittämän puljun kaurismäkeläisiä piirteitä, niin räpsäsin pari kuvaa. Harmi, etten saanut taltioitua koko paikkaa (keittiövaunu ja pöydät) ja sen tunnelmaa yhteen kuvaan.
 | |||
| Keittiövaunu valoineen ynnä muine tilpehööreineen. |
 |
| Pöytä, reikä pöydässä, ja tuolit. |
Huomatkaa myös istuinten puutarhatuolimaisuus -- tämä voi toki johtua siitä, että ne olisivat koto-Suomessa puutarhatuoleja. Kuten aiemmin kirjoitin, Intiassa ihmiset istutetaan joka paikassa. Hyvin usein kyseeseen tulevat kuvatut kukkakohokuvioiset muovituolit paikassa kuin paikassa. Noiden valmistajan täytyy olla varmaan yksi Intian vauraimmista henkilöistä.
Kaurismäkiläisen tunnelman kruunaa vaunun takaa ikivihreitä intialaisia sävelmiä kajauttava toosa. Kyse ei ole siis mistään nykyisestä bollywood-räpellyksestä, vaan 60-luvun ja vastaavien muutamien aiempien vuosikymmenten kultaisista klassikoista. Hieman rahisevien sitariskelmien joukkoon radioaalloille melkein odottaisi Nehrua Tryst with Destiny -puheellaan. Alla olevasta linkistä toivottavasti (en voi nyt tarkistaa kuuntelemalla) löytyy esimerkki vuodelta 1956:
http://www.youtube.com/watch?v=6INOamqU7xs
Yeh Hai Bombay Meri Jaan (Tämä on Bombay, elämäni/sieluni)
Tässä tulikin vielä mieleeni, että huomatkaa, kuinka alhaalla ensimmäisen kuvan (keittiövaunu) lippa on (olen jo siihen muutaman kerran kolauttanut pääni). Sama ilmiö, eli asioiden tietty pienuus ja lyhyys toistuu jatkuvasti muuallakin. Ks. toisena esimerkkinä alla kuva parturintuolista, johon jouduin oikein käpertymään käydessäni 50 rupian eli noin 80 sentin hiustenleikkuussa.
Ihmisten keskipituus on Intiassa miehillä 164,5 cm ja naisilla 152 cm (Lähde: google). Maailma alkaa käydä selkeästi ahtaammaksi, kun on lähes 20cm pitempi kuin keskimääräinen kaduntallaaja. Minulle tulikin tästä kaikesta mieleeni aikoinaan Heurekassa kokemani lavastettu huone, jossa pystyi kokeilla, kuinka suurelta kaikki kodin esineet tuntuivat 5-vuotiaalle. Täällä vain esimerkki on käännetty toisinpäin ja koko maan kattavaksi.
 |
| Miniatyyrityyppinen parturintuoli. |
 |
| Klassinen partaveitsi, jolla hoituivat naamakarvojen lisäksi niskavillat. |
 |
| Parturissa. Hiustenleikkuu ja parranajo sujuivat letkeästi tuoreimpien (tai mistäpä minä niitten tuoreudesta menisin takuuseen) Bollywood-hittien tahdissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti