(Intiassa kuukin on kummempi -- osa II) Delhi, 30.11.2012
Tässä eräs tositarina niille, jotka jostain kumman syystä ovat kiinnostuneita katuaukoista Dwarkassa, Delhissä, sopivan nuoren lääkärin -- Vikram Sethia mukaillakseni -- löytämisestä samaisesta kaupungista tai omaavat jostain syystä halun tietää, kuinka vietin erään yön täällä vanhassa Indraprasthan kaupungissa juuri edellämainitun aktiviteetin parissa.
Dwarkan kaupunginosat Delhin lounaisosassa ovat täynnä aukkoja. Ne ovat ties mitä viemäriaukkoja yms. reikiä, joissa poikkeustapauksissa on jonkinlaiset kannet tai kansiviritelmät kyhättynä. Ajattelin, etten niistä välittäisi, enkä niistä kirjoittaisi, mutta kuinka ollakaan -- eräällä ei niin rauhallislla iltakävelyllä dwarkalaisen liikenteen seassa -- satuin tippumaan yhteen noista aukoista. Nimenomainen aukko on kuvassa iltapäiväauringon valossa.
Putoamisprosessin lopputulemana oli kolme reikää oikeaan jalkaani.
Olen hra Coetzeen kanssa asiasta osin samaa mieltä, mutta olennaisin osin eri mieltä -- ainakin täällä Delhissä. Lääkärin löytäminen ei sinänsä tuota kummoisiakaan hankaluuksia, myöskään asiantuntevuudestaan itsevarman lääkärin löytäminen ei samaten ole niinkään ongelmallista, mutta asiantuntevan lääkärin löytäminen voi osoittautua varsin pirun hankalaksi hommaksi.
1. Lääkäri
Olin onnettomuuden sattuessa kirjoilla paikallisessa hotellissa, jonne olin mennyt, koska post paid -nettiliittymäni ei ollut alkanut toimia ensimmäiseen seitsemään päivään (nyt kahden viikon jälkeen muuten toimii), ja halusin keskittyä graduni suunnitteluun. No, hotellilta minut vietiin "halvalle" ja "hyvälle" lähilääkärille.
Epäilykseni olisivat pitäneet herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun lääkäri ei taustaani kysyessään halunnut tietää, mistä maasta olen, vaan onko minulla lääketieteellistä koulutusta. No, tämän puosk.. eiku lääkärin ratkaisu oli, että aukkojen päälle vaan rasvalaput ja sideharsoja + kadun toiselta puolen nurkka-apteekista vaaleanpunaisia pillereitä. "Sir, teidän jalassanne on kolme pahannäköistä, syvää haavaa. [tässä vaiheessa kysymys koulutustaustasta] Tulkaa huomenna vaihtamaan siteet samaan aikaan, ja katsotaan, mikä tilanne silloin on. Ei voi laittaa tikkejä."
Illan mittaan nyt kuitenkin epäilykseni kummasti heräsivät tämän lekurin asiantuntevuutta kohtaan. Varsinkin kun sideharsoistani oli muodostunut jonkinlaiset veriset lötköt, ja seuraavaan tapaamiseen aikaa oli rapiat 19 tuntia. Ystävieni M:n ja A:n (nimikirjaimia ei muutettu) neuvomana päätin hakeutua muuhun hoitoon:
2. Lääkäri
Löysin googlettamalla yhden yksityissairaalan noin 4 kilometrin päässä hotelliltani. Koska jalkani vaikutti kaipaavan jonkinlaista akuuttia lisähoitoa, päätin hakeutua sinne heti. Tämä ei nyt käynytkään sitten niin helposti. Hotellin alakerrassa herätin uinuvan portieerin/vaksin: "Apke boss ko fon kijie" -- Soittakaa pomollenne (huomatkaa kohteliaamman teitittelymuodon käyttö). Tämä uninen herra ei kuitenkaan ollut kohteliaasta pyynnöstäni huolimatta kovinkaan yhteistyöhaluinen, ja vain sanoi, että "morning, morning".
En nyt kuitenkaan millään malttanut aivan aamuun saakka odottaa (klo oli noin 2 yöllä), joten painoin mieleeni reitin mahdollisimman hyvin google mapsista, ja jätin hölmistyneen oloisen portieerin/vaksin hotellin portille töllistelemään, kun lähdin odysseialleni kohti Rockland-sairaalan Dwarkan toimipistettä.
Delhi nukkuu öisin (toisin kuin Mumbai). Autioilla kaduilla ei tapaa kuin satunnaisesti ohi kiihdyttäviä autoja (ei takseja) sekä kulkukoiralaumoja. Edellä mainittuihin en juurikaan olisi halunnut tehdä tuttavuutta vaelluksellani. Kahteen laumaan nyt kuitenkin törmäsin: tunnelma ei ollut erityisen ystävällinen, kun koiria rupesi kerääntymään sekä edestä että takaa selkeästi toistensa kutsumina. Mitä luultavammin verta vuotava jalkani tuoksui houkuttelevalta. Onneksi kuitenkin muutama varsin kovaääninen ja ei niin tarkkaan valittu suomalainen voimasana, hiljensi murinat, ja sain kulkea edessä olevienkin hauvojen ohi rauhassa.
Muutama ekstrapuhelu Rockland-sairaalan vaihteeseen ja onnistuin löytämään sairaalan sijainnin suunnilleen. Loppui sujui, kun kysyin aivan joka puolellta olevilta yövartijoilta: "Kahaan Rockland aspataal?".
Sen verran olin jo viettänyt aikaa Intiassa, etten ollut kuitenkaan liian toiveikas saapuessani viimein sairaalan portille. Ehkä olikin parempi niin. Ensi alkuun huhuilin sairaalan keskuskäytävällä, että onko täällä ketään paikalla (puhelimessa oltiin sanottu, että hoitoon kyllä pääsee mihin aikaan tahansa vuorokaudesta). Noin 10 minuutin kuluessa paikalle kerääntyikin koko liikenevä henkilökunta yövartijoita myöten. Sitten ihmettelimmekin koko joukolla haavojeni tilaa, ja sitä miksei niihin oltu laitettu heti tikkejä.
Kysyin, että milloin lääkärit saapuvat paikalle. Vastaus oli, että klo 10, eli kuuden tunnin päästä. Minulle lopulta laittanut tikkausharrastelija Vikram (ks. kuva alla) totesi varsin kuvainnollisesti minua aamulla potentiaalisesti auttavasta lääkäristä: "Do you want to wait for Sanjay, that big fat elephant!". No, ei kai tässä ollut aikaa venata, joten ei muuta kuin tikkausvälineet esiin ja yleisö (muutama henkilö lisää oli tullut seuraamaan tilannetta) sai haluamansa. Vielä kun muistutin Vikramia, että käyttää niitä steriloituja hansikkaita: "Good point!". Siinä sitten seurasin sellaiset 20 minuuttia tai enemmänkin, kun Vikram sävelsi, saksillansa sörkki ja sotkeutui tikkauslankaan: "This is not easy, you know".
Siinä vaiheessa, kun Vikram & co. olivat leikelleet ja leikkineet haavoillani, lähinnä vitsailleet asiasta sekä lähettäneet minut yhteen turhaan röntgenkuvaan (kuva saatiin otettua, kun keksittiin kotvasen jälkeen, kuinka laite toimii), kun intialainen sterilisaationeste oli värjännyt jalkani varsin tulehtuneen näköiseksi.
Tässä vaiheessa päälleni iski draamakuningatarvaihe, ja pyysin Delhissä olleitani ystäviäni selvittämään Suomen suurlähetystöltä, että minne kannattaisi hakeutua asiantuntevaan hoitoon.
3. Lääkäri
Ehkäpä oli vain väsynyt -- ja muutenkin huono ihmistuntija, mutta yllämainittu Vikram vaikutti jopa hieman mielipuoliselta. Poistuin Rockland-sairaalan Dwarkan sivutoimipisteestä loppujen lopuksi varsin ripeästi, kun Vikram tuli nauraen pidättelemään minua, kun olin lähdössä kyseisestä teemapuistosta pois. Loppu menikin sitten varsin mukavasti. Taksilla Delhin lounaisosasta aamuruuhkassa kaakkoisosaan ystävien luokse, läheiseen, suurlähetystönkin suosittelemaan sairaalaan. Tikit pois, haavojen puhdistus ja uudet tilalle -- tällä kertaa saksimatta haavoja, sotkeutumatta lankaan ja koko homma noin viidessä minuutissa.
Kiitoket K:lle, A:lle ja B:lle (nimikirjaimia ei muutettu) aamuisesta avusta.
Tässä eräs tositarina niille, jotka jostain kumman syystä ovat kiinnostuneita katuaukoista Dwarkassa, Delhissä, sopivan nuoren lääkärin -- Vikram Sethia mukaillakseni -- löytämisestä samaisesta kaupungista tai omaavat jostain syystä halun tietää, kuinka vietin erään yön täällä vanhassa Indraprasthan kaupungissa juuri edellämainitun aktiviteetin parissa.
Dwarkan kaupunginosat Delhin lounaisosassa ovat täynnä aukkoja. Ne ovat ties mitä viemäriaukkoja yms. reikiä, joissa poikkeustapauksissa on jonkinlaiset kannet tai kansiviritelmät kyhättynä. Ajattelin, etten niistä välittäisi, enkä niistä kirjoittaisi, mutta kuinka ollakaan -- eräällä ei niin rauhallislla iltakävelyllä dwarkalaisen liikenteen seassa -- satuin tippumaan yhteen noista aukoista. Nimenomainen aukko on kuvassa iltapäiväauringon valossa.
Putoamisprosessin lopputulemana oli kolme reikää oikeaan jalkaani.
Intiassa ei ole helppoa löytää lääkäriä.
-- J.M. Coetzee
Olen hra Coetzeen kanssa asiasta osin samaa mieltä, mutta olennaisin osin eri mieltä -- ainakin täällä Delhissä. Lääkärin löytäminen ei sinänsä tuota kummoisiakaan hankaluuksia, myöskään asiantuntevuudestaan itsevarman lääkärin löytäminen ei samaten ole niinkään ongelmallista, mutta asiantuntevan lääkärin löytäminen voi osoittautua varsin pirun hankalaksi hommaksi.
1. Lääkäri
Olin onnettomuuden sattuessa kirjoilla paikallisessa hotellissa, jonne olin mennyt, koska post paid -nettiliittymäni ei ollut alkanut toimia ensimmäiseen seitsemään päivään (nyt kahden viikon jälkeen muuten toimii), ja halusin keskittyä graduni suunnitteluun. No, hotellilta minut vietiin "halvalle" ja "hyvälle" lähilääkärille.
Epäilykseni olisivat pitäneet herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun lääkäri ei taustaani kysyessään halunnut tietää, mistä maasta olen, vaan onko minulla lääketieteellistä koulutusta. No, tämän puosk.. eiku lääkärin ratkaisu oli, että aukkojen päälle vaan rasvalaput ja sideharsoja + kadun toiselta puolen nurkka-apteekista vaaleanpunaisia pillereitä. "Sir, teidän jalassanne on kolme pahannäköistä, syvää haavaa. [tässä vaiheessa kysymys koulutustaustasta] Tulkaa huomenna vaihtamaan siteet samaan aikaan, ja katsotaan, mikä tilanne silloin on. Ei voi laittaa tikkejä."
Illan mittaan nyt kuitenkin epäilykseni kummasti heräsivät tämän lekurin asiantuntevuutta kohtaan. Varsinkin kun sideharsoistani oli muodostunut jonkinlaiset veriset lötköt, ja seuraavaan tapaamiseen aikaa oli rapiat 19 tuntia. Ystävieni M:n ja A:n (nimikirjaimia ei muutettu) neuvomana päätin hakeutua muuhun hoitoon:
2. Lääkäri
Löysin googlettamalla yhden yksityissairaalan noin 4 kilometrin päässä hotelliltani. Koska jalkani vaikutti kaipaavan jonkinlaista akuuttia lisähoitoa, päätin hakeutua sinne heti. Tämä ei nyt käynytkään sitten niin helposti. Hotellin alakerrassa herätin uinuvan portieerin/vaksin: "Apke boss ko fon kijie" -- Soittakaa pomollenne (huomatkaa kohteliaamman teitittelymuodon käyttö). Tämä uninen herra ei kuitenkaan ollut kohteliaasta pyynnöstäni huolimatta kovinkaan yhteistyöhaluinen, ja vain sanoi, että "morning, morning".
En nyt kuitenkaan millään malttanut aivan aamuun saakka odottaa (klo oli noin 2 yöllä), joten painoin mieleeni reitin mahdollisimman hyvin google mapsista, ja jätin hölmistyneen oloisen portieerin/vaksin hotellin portille töllistelemään, kun lähdin odysseialleni kohti Rockland-sairaalan Dwarkan toimipistettä.
Delhi nukkuu öisin (toisin kuin Mumbai). Autioilla kaduilla ei tapaa kuin satunnaisesti ohi kiihdyttäviä autoja (ei takseja) sekä kulkukoiralaumoja. Edellä mainittuihin en juurikaan olisi halunnut tehdä tuttavuutta vaelluksellani. Kahteen laumaan nyt kuitenkin törmäsin: tunnelma ei ollut erityisen ystävällinen, kun koiria rupesi kerääntymään sekä edestä että takaa selkeästi toistensa kutsumina. Mitä luultavammin verta vuotava jalkani tuoksui houkuttelevalta. Onneksi kuitenkin muutama varsin kovaääninen ja ei niin tarkkaan valittu suomalainen voimasana, hiljensi murinat, ja sain kulkea edessä olevienkin hauvojen ohi rauhassa.
Muutama ekstrapuhelu Rockland-sairaalan vaihteeseen ja onnistuin löytämään sairaalan sijainnin suunnilleen. Loppui sujui, kun kysyin aivan joka puolellta olevilta yövartijoilta: "Kahaan Rockland aspataal?".
Sen verran olin jo viettänyt aikaa Intiassa, etten ollut kuitenkaan liian toiveikas saapuessani viimein sairaalan portille. Ehkä olikin parempi niin. Ensi alkuun huhuilin sairaalan keskuskäytävällä, että onko täällä ketään paikalla (puhelimessa oltiin sanottu, että hoitoon kyllä pääsee mihin aikaan tahansa vuorokaudesta). Noin 10 minuutin kuluessa paikalle kerääntyikin koko liikenevä henkilökunta yövartijoita myöten. Sitten ihmettelimmekin koko joukolla haavojeni tilaa, ja sitä miksei niihin oltu laitettu heti tikkejä.
Kysyin, että milloin lääkärit saapuvat paikalle. Vastaus oli, että klo 10, eli kuuden tunnin päästä. Minulle lopulta laittanut tikkausharrastelija Vikram (ks. kuva alla) totesi varsin kuvainnollisesti minua aamulla potentiaalisesti auttavasta lääkäristä: "Do you want to wait for Sanjay, that big fat elephant!". No, ei kai tässä ollut aikaa venata, joten ei muuta kuin tikkausvälineet esiin ja yleisö (muutama henkilö lisää oli tullut seuraamaan tilannetta) sai haluamansa. Vielä kun muistutin Vikramia, että käyttää niitä steriloituja hansikkaita: "Good point!". Siinä sitten seurasin sellaiset 20 minuuttia tai enemmänkin, kun Vikram sävelsi, saksillansa sörkki ja sotkeutui tikkauslankaan: "This is not easy, you know".
Siinä vaiheessa, kun Vikram & co. olivat leikelleet ja leikkineet haavoillani, lähinnä vitsailleet asiasta sekä lähettäneet minut yhteen turhaan röntgenkuvaan (kuva saatiin otettua, kun keksittiin kotvasen jälkeen, kuinka laite toimii), kun intialainen sterilisaationeste oli värjännyt jalkani varsin tulehtuneen näköiseksi.
Tässä vaiheessa päälleni iski draamakuningatarvaihe, ja pyysin Delhissä olleitani ystäviäni selvittämään Suomen suurlähetystöltä, että minne kannattaisi hakeutua asiantuntevaan hoitoon.
 | |||||
| Tulipahan käytyä röntgenissä. |
 |
| "Baitho!" ja sängyn reunalle juomaan chay-teetä n. klo 6 aamulla. |
 |
| Ad hoc -tikitsemis- ja röntgenporukkaa. |
 |
| Tutkimusmatkalla aution sairaalan käytävällä. |
 |
| Aamunkoi. |
3. Lääkäri
Ehkäpä oli vain väsynyt -- ja muutenkin huono ihmistuntija, mutta yllämainittu Vikram vaikutti jopa hieman mielipuoliselta. Poistuin Rockland-sairaalan Dwarkan sivutoimipisteestä loppujen lopuksi varsin ripeästi, kun Vikram tuli nauraen pidättelemään minua, kun olin lähdössä kyseisestä teemapuistosta pois. Loppu menikin sitten varsin mukavasti. Taksilla Delhin lounaisosasta aamuruuhkassa kaakkoisosaan ystävien luokse, läheiseen, suurlähetystönkin suosittelemaan sairaalaan. Tikit pois, haavojen puhdistus ja uudet tilalle -- tällä kertaa saksimatta haavoja, sotkeutumatta lankaan ja koko homma noin viidessä minuutissa.
Kiitoket K:lle, A:lle ja B:lle (nimikirjaimia ei muutettu) aamuisesta avusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti