torstai 2. huhtikuuta 2015

Setelipeli


Musta Pekka, patarouva, pelätty Kalimaa!

Poistuuko Suomessa vanhemmanpuoleiset setelit käytöstä esimerkiksi joidenkin suurten kauppojen toimittamina? Enpä osaa varmaksi mennä sanomaan tai tiedä sitten tuota, mutta täällä Intiassa mitään suuria kauppakeskuksia ei ole aivan tietoisen politiikan seurauksena (vaikka suuri ja ystävällinen Walmart on jo pitkään halunnut muuttaa asiantilan) -- eikä myöskään oikein mitään järjestelmää, jolla vanhat setelit poistuisivat pois käytöstä.


Jos ei sitten luonnollista poistumaa lasketa. Kuin vessapaperi, joka hajoaa nopeasti viemärivedessä, Intian rupia hälvenee yksinkertaisesti taskun pohjalle tai lompakkoon tai sinne sukan varteen. Mitä pienempi setelin nimellisarvo on, sitä suuremmat ovat sen hälvenemiskertoimet.

Jutun juoni tuli varmaan jo kaikille selväksi näistä höpötyksistä. Eli koska setelit -- etenkin 10 rupian (n. 15 senttiä) sellainen -- vaihtavat herkästi olomuotoa kiinteähköstä ties miksi, niin kukaan seteleiden todellisen arvon tuntema henkilö ei tietenkään halua olla setelipelin häviäjä. Toisin sanoen se onneton elämäntaivaltaja, joka joutuu karvaasti kokemaan rahailluusion todellisuuden.

Siis sen, että (seteli)rahalla on arvoa niin kauan kuin ihmiset uskovat sillä olevan arvoa. Kun seteli saavuttaa hälvenemisprosessissa tietyn kriittisen, paikalliseen tapakulttuuriin koodatun pisteen, sen todellisesta rupiamääräisestä arvosta tippuu pois sen nimellisarvon verran arvoa. Jos henkilö sattuu omistamaan setelin, kun se suorittaa tällaisen muodonmuutoksen tunnustetusta ja arvostetusta objektista silkaksi hyljetyksi paperimasaksi, voidaan aivan hyvin todeta, että kyseiselle henkilölle on jäänyt setelipelissä käteen Musta Pekka tai hieman korrektimmin muotoillen, patarouva. Koska patarouva on samaan aikaan musta että rouva, saamme muotoiltua sille kätevästi länsimaisesta orientalistisesta populaarikulttuurista tutun nimityksen: kalii (Musta) + maa (Rouva) = Kalimaa!

Mielestäni vauhkontuneesti ja hullaantuneesti lausuttu Kalimaa!  kuvaa mitä erinomaisimmalla tavalla, sitä ehkä turhankin usein täällä toistunutta tunnetta, kun huomaa kauhukseen, että taas yksi seteli on sulanut taskun pohjalle, eikä sitä enää ota köyhinkään kulkuri enää lahjoituksena vastaan (Yksi rikshakuski rupesi jo ärhentelemään, kun annoin "bonuksena" tuollaisen Kalimaan.

Ja milloin sitten oikein kunnollisesta, mutta jokseenkin kulahtaneesta setelinrumiluksesta muuntautuu itse Kalimaa? Tähän tarvitsin hieman heuristiikkaa: Yrityksen ja erehdyksen kautta huomasin, että mitkä kriteerit ratkaisivat, oliko setelini edelleen seteli vai itse kalimaa. Kriteeri on aika yksinkertainen loppujen lopuksi: Mikäli seteliin on syntynyt yksikin repeämä, joka erottuu selkeästi (sanotaan nyt, että yli 1 cm setelin laidasta), kaikki toivo on menetetty. (Huom! ks. tosin allaolevassa kuvassa henkiinherätysviritelmä)


Tätä setelirukkaa on yritetty herättää uudelleen henkiin. Ratkaiseva repeämä on paikattu jonkinlaisella niittiviritelmällä!
Ja kenellä näitä Kalimaa-seteleitä sitten oikein on tai kenelle niitä eritoten karttuu pöydät notkuen? No, meille turisteille tietenkin! Toivorikkaiden Kalimaa-seteleiden omistajien, taksikuskien, puodinpitäjien yms., silmissä syttyy uusi toivon kiilto, kun he tyrkyttävät Kalimoitaan kaiken maailman tarkkaamattomille ja hyväuskoisille turistinhyväkkäille mukamas kelpoina vaihtorahoina.


Näin tyylikkäästä setelistä ei raaski luopua, vaikka ei mikään Kalimaa olekaan

Mutta Delhi opettaa. Oli se vaan tänään näkemisen arvoinen virne myyjällä -- kun kävin oikein turistikohteessa turistimyymälässä ostamassa turistituotteita -- kun tarkistin "vaihtorahana" saamani 50 rupian setelin ja totesin sen oitis Kalimaaksi. Koittipa antaa vielä toisen samanmoisenkin, mutta ei sentään enää kolmannella ja niinpä sain ehdan vaaleanpunaisen Gandhin kouraani. Eilen puolestaan yksi rikshakuski oikein kimmastui ("Mitä sä oikein teet!?"  oikean nopeasti hindiksi lausuttuna), kun totesin myöskin hänen ensiksi ojentemansa setelin kuolleeksi.


P.S.  On se vaan jotain niin intialaista, kun tuore hindin sanakirjani sai Chay-läikkänsä. Sehän olisi vähän niin kuin jotkut punaviinitahrat ranskan sanakirjalla -- ai niin, mun kevyemmässä ranskan sanakirjassahan asian laita taitaa olla juuri näin.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti