Setelipeli

Musta Pekka, patarouva, pelätty Kalimaa!

Poistuuko Suomessa vanhemmanpuoleiset setelit käytöstä esimerkiksi joidenkin suurten kauppojen toimittamina? Enpä osaa varmaksi mennä sanomaan tai tiedä sitten tuota, mutta täällä Intiassa mitään suuria kauppakeskuksia ei ole aivan tietoisen politiikan seurauksena (vaikka suuri ja ystävällinen Walmart on jo pitkään halunnut muuttaa asiantilan) -- eikä myöskään oikein mitään järjestelmää, jolla vanhat setelit poistuisivat pois käytöstä.


Jos ei sitten luonnollista poistumaa lasketa. Kuin vessapaperi, joka hajoaa nopeasti viemärivedessä, Intian rupia hälvenee yksinkertaisesti taskun pohjalle tai lompakkoon tai sinne sukan varteen. Mitä pienempi setelin nimellisarvo on, sitä suuremmat ovat sen hälvenemiskertoimet.

Jutun juoni tuli varmaan jo kaikille selväksi näistä höpötyksistä. Eli koska setelit -- etenkin 10 rupian (n. 15 senttiä) sellainen -- vaihtavat herkästi olomuotoa kiinteähköstä ties miksi, niin kukaan seteleiden todellisen arvon tuntema henkilö ei tietenkään halua olla setelipelin häviäjä. Toisin sanoen se onneton elämäntaivaltaja, joka joutuu karvaasti kokemaan rahailluusion todellisuuden.

Siis sen, että (seteli)rahalla on arvoa niin kauan kuin ihmiset uskovat sillä olevan arvoa. Kun seteli saavuttaa hälvenemisprosessissa tietyn kriittisen, paikalliseen tapakulttuuriin koodatun pisteen, sen todellisesta rupiamääräisestä arvosta tippuu pois sen nimellisarvon verran arvoa. Jos henkilö sattuu omistamaan setelin, kun se suorittaa tällaisen muodonmuutoksen tunnustetusta ja arvostetusta objektista silkaksi hyljetyksi paperimasaksi, voidaan aivan hyvin todeta, että kyseiselle henkilölle on jäänyt setelipelissä käteen Musta Pekka tai hieman korrektimmin muotoillen, patarouva. Koska patarouva on samaan aikaan musta että rouva, saamme muotoiltua sille kätevästi länsimaisesta orientalistisesta populaarikulttuurista tutun nimityksen: kalii (Musta) + maa (Rouva) = Kalimaa!

Mielestäni vauhkontuneesti ja hullaantuneesti lausuttu Kalimaa!  kuvaa mitä erinomaisimmalla tavalla, sitä ehkä turhankin usein täällä toistunutta tunnetta, kun huomaa kauhukseen, että taas yksi seteli on sulanut taskun pohjalle, eikä sitä enää ota köyhinkään kulkuri enää lahjoituksena vastaan (Yksi rikshakuski rupesi jo ärhentelemään, kun annoin "bonuksena" tuollaisen Kalimaan.

Ja milloin sitten oikein kunnollisesta, mutta jokseenkin kulahtaneesta setelinrumiluksesta muuntautuu itse Kalimaa? Tähän tarvitsin hieman heuristiikkaa: Yrityksen ja erehdyksen kautta huomasin, että mitkä kriteerit ratkaisivat, oliko setelini edelleen seteli vai itse kalimaa. Kriteeri on aika yksinkertainen loppujen lopuksi: Mikäli seteliin on syntynyt yksikin repeämä, joka erottuu selkeästi (sanotaan nyt, että yli 1 cm setelin laidasta), kaikki toivo on menetetty. (Huom! ks. tosin allaolevassa kuvassa henkiinherätysviritelmä)

Tätä setelirukkaa on yritetty herättää uudelleen henkiin. Ratkaiseva repeämä on paikattu jonkinlaisella niittiviritelmällä!

Ja kenellä näitä Kalimaa-seteleitä sitten oikein on tai kenelle niitä eritoten karttuu pöydät notkuen? No, meille turisteille tietenkin! Toivorikkaiden Kalimaa-seteleiden omistajien, taksikuskien, puodinpitäjien yms., silmissä syttyy uusi toivon kiilto, kun he tyrkyttävät Kalimoitaan kaiken maailman tarkkaamattomille ja hyväuskoisille turistinhyväkkäille mukamas kelpoina vaihtorahoina.

Näin tyylikkäästä setelistä ei raaski luopua, vaikka ei mikään Kalimaa olekaan

Mutta Delhi opettaa. Oli se vaan tänään näkemisen arvoinen virne myyjällä -- kun kävin oikein turistikohteessa turistimyymälässä ostamassa turistituotteita -- kun tarkistin "vaihtorahana" saamani 50 rupian setelin ja totesin sen oitis Kalimaaksi. Koittipa antaa vielä toisen samanmoisenkin, mutta ei sentään enää kolmannella ja niinpä sain ehdan vaaleanpunaisen Gandhin kouraani. Eilen puolestaan yksi rikshakuski oikein kimmastui ("Mitä sä oikein teet!?"  oikean nopeasti hindiksi lausuttuna), kun totesin myöskin hänen ensiksi ojentemansa setelin kuolleeksi.


P.S.  On se vaan jotain niin intialaista, kun tuore hindin sanakirjani sai Chay-läikkänsä. Sehän olisi vähän niin kuin jotkut punaviinitahrat ranskan sanakirjalla -- ai niin, mun kevyemmässä ranskan sanakirjassahan asian laita taitaa olla juuri näin.

Yliopiston punaiset seinät

(Intiassa kuukin on kummempi, osa II) Delhi, 27.12.2012

Kävin tänään JNU-yliopiston (J. Nehru University) laajalla kampusalueella. Tieni vei alueelle, jossa sijaitsi eritysesti yhteiskuntatieteisiin keskittyneitä laitoksia. Huomasin varsin nopeasti, että punaista väriä oli kosolti tarjolla rakennusten ulkopinnoilla -- eikä kyse ollut vain tiilistä. Voisi melkein todeta yhtään liiioittelematta, että seinät suorastaan tursusivat oikeaa tietoisuutta.
Olikohan tällaista silloin 70-luvulla?

Mao rauhan asialla, kuinkas muutenkaan

Ai, meinasit ruveta epäpoliittiseksi!?

Tuotannonvälineet sinne, minne oikeasti kuuluvat!

Pergolan parit poliittiset pamfletit

NSUI -- Kongressi-puolueen nuorisojärjestö.

Niin, mistä laitoksista olikaan kyse??

Delhin Valtsikasta!

Engelsiahan siellä seinällä seisoo.

Eipä taideta vielä olla sitä viimeistä taistoa nähty.

Pihamaa on poliittista.

Päivänpolttava aihe.

Seinät oli päällystetty Protest Demo -tapetilla

Naksaliitteja verrataan vertaimevään hyttyseen.

Intialaisia suurkapitalisteja sekä parlamentti, Lok Sabha

Koodankumalan ydinvoimala aiheutti kriittistä keskustelua & protesteja syksyllä.

Suuryritykset vievät maat pienviljelijöiltä suurkaupunkien laitamilla.

selvä, eli tule pitämään ääntä! Hallaa bol!

Ja joku etsii juuri täältä tutkimusapulaista...

"Once a JNU sutdent, always an acticist", artikkeli The Hindussa

Katkelma artikkelista.

Joka-aamuinen joikumme

(Intiassa kuukin on kummempi, osa II) Delhi, 10.12.2012

No niin, tässä tulee nyt sellainen kulttuurishokkikirjoitus. Ja shokin aiheuttajana ei ole se, että olisin niin kovin järkyttynyt ja yllättynyt esimerkiksi siitä, että asiat toimivat -- jos toimivat -- täällä hieman hitaammanpuoleisesti, ruoka on tosi garam, satunnainen delhi belly vaanii aina nurkan takana, liikenteessä ei säästellä tööttiä tai, hyvänen aika sentään, sen koommin piitata kaistaviivoista (mainitsenpa kuitenkin, että liikennevaloja totellaan ihan eri tavalla kuin Mumbaissa) tai että "kadut" voivat olla täynnä aukkoja (ks. aiempi tekstini Kun Samuli aukkoon putosi).

Järkyttävää! Kadun alla menee kaasuputki ja kaivuutyöläisiä pyydetään soittamaan kylttiin käsin kirjoitettuihin numeroihin!! 

Ei, sysäys kulttuuriseen järkyttymiseeni ei löytynyt em. sangen banaaleista ja hieman turhan tavanomaisista syistä ihmetellä Intianmenoa. Sen sijaan syy niin kovin järkkymättömän mieleni horjumiseen liittyy yksityisyyden käsitteeseen -- tai pikemminkin sen käsittämättömään puuttumiseen.

Intian ehkä laajimmin vietetty vuotuinen juhlatapahtuma on nimeltään Diwali (tai oikeastaan Diipavali, mutta mitäs lyhennöksistä motkottamaan). Muutaman viikon aikaisen kämppikseni, Wikipedian sekä muutaman muun muistikuvan mukaan juhlaa vietetään marraskuun tienoilla, koska silloin Ramayanan, toisen niistä kahdesta Intian kansalliseepoksesta, mukaan Rama palasi takaisin Sri Lankalta, mikä aiheutti Intiassa sen luokan kemut ammoisina aikoina, että ihmiset ne ihan vaan sytyttelivät mielin määrin kynttilöitä joka puolelle.
Mainitsenpa -- nyt kun päästiin eepoksista jaarittelemaan -- että Ramayanan sisareepoksessa Mahabharatassa, jonka lukeminen kokonaan tuottaa perinteisen sanonnan mukaan huonoa onnea (ei huolta kirja-ahmatit, koko versiossa olisi yli 5 000 sivua, joten eipä tule epäonnisesti vahingossa luettua yhdessä illassa), tapetaan kirjan itsensä juhlallisesti ilmoittaman määrän mukaan rapiat 1,6 miljardia (1 600 022 000) ihmistä, jumalaa, puolijumalaa yms. yhden helvetin ison taistelun tuoksinassa. Sopivan väkivaltainen eepos siis!

Yläkerran Hanuman. Hanuman meni aluksi Sri Lankalle pelastamaan Sitaa, ja oliskin onnistunut mitä ilmeisemmin siinä, mutta Sita halusi olla esimerkillinen aviovaimo Ramalle, ja antaa hänen pelastaa itsensä, joten siksi Raman piti taistella Hanumanin jälkeen itsensä sinne Sri Lankalle ja hakea Sita. Kuvassa olevan Hanumanin isä muuten haluaisi alkaa tuomaan kashmirilaisia mattoja Englantiin (on itse Kashmirista), joten jos oot kiinnostunut, pistä viestiä!

Ja mainittakoon, että nykyään kynttilät diwali-iloittelumuotona ovat vaihtuneet pitkälti ilotulitteiksi (pommeiksi) ja värikkäiksi sähkövaloiksi (vrt. jouluvalot). Ilmeisesti varsinaisena Diwali-iltana 13.11. ihan oikeitakin ilotulitusraketteja lähetettiin melkoinen määrä. Sen jälkeen Diwali on jatkunut pommien muodossa nyt kohta kuukauden verran (jonkinlainena aidosti laskeva funktio noissa määrissä taitaa olla ajan suhteen, mutta limes ääretön on varmastikin reilusti nollaa suurempi pommittelumäärissä tällä menolla). Kirjoitan "pommit", koska yleensä nuo ovat tuollaisia kovanpuoleisia paukahduksia, joihin ei liity sinänsä minkäänlaisia pyroteknisiä valoilmiöitä. Sen verran voisin veikata, ettei käytettyä ruudin määrää kovinkaan paljoa säädetä, tai vaikka säädetään, niin säädöstä ei valvota.Tosin ehkä tällaisen sivaris"miehen" ei pitäisi mitään mistään pommeista laukoa.

Dwarkalaista (sektori 23) diwalivalaistusta.

Ja mainittakoon myös, että nuo kerrostalot ovat rakennuttajien eräänalainen fasadi. Niissä sijaitsevat kalleimmat, hieman varakkaamman keskiluokan asunnot, alueella. Niiden takana avautuvat sitten alemman keskiluokan vähän vaatimattomammat asunnot.

Kotikadustoa parin viikon ajan.

Ja aivan, tämän jutun aiheenahan piti olla alun alkean kokemani kulttuurishokki, joka jollain tavalla liittyy yksityisyyden käsitteen olemattomuuteen. Paljastanpa siis, että kulttuurishokki tuli aivan koko jutun otsikon mukaisesti joka-aamuisesta hindulaisesta joikaamisesta (en nokkelampaakaan sanaa keksinyt). Tai minun mittapuuni mukaan kylläkin kyse on yöstä.

Jokikinen aamu(yö), täsmälleen klo 4.45, Dwarkan sektorin 23 täyttävät hyvinkin klassisen vedalaisilta kuulostavat sulosoinnut. Arvioin äänenvoimakkuudeksi karkeasti sellaiset 120 desibeliä (jotain rock-konserttia vastaavaa), joten sokeriset lauluäänet vaivatta lävistivät muutamat saviset(?) vaaleanpunaiset seinämme ennen kuin tavoittivat minun tärykalvoni. Siinä sitten monet aamuyöt kuuntelin pyhiä tekstejä laulaa kajautettavan ja näistä aarioista tietenkin oikein sydämellisesti nauttien -- varsinkin, kun näitä ikivihreitä riitti katkeamatta sinne aamuseitsemään ainakin. Kämppikseni sanoi, että laulelut liittyivät ilmeisesti Diwalin aikaan (siksi selitin Diwalista alussa).

Kulttuurishokkiin minua ei kuitenkaan varsinaisesti vielä lopullisesti saattanut soittelu, vaan nimenomaan se, että sitä saatettiin tehdä kenenkään asiaan puuttumatta. Tai sitä edes noteeraamatta! Alueella, Dwarkan sektorilla 23, asuu oman karkean arvionikin mukaan, vähintään tuhansia ihmisiä, jotka kaikki eivät tosiankaan ole hinduja. Esimerkiksi kämppikseni on kristitty.
Missä olivat siis kaikki ne pirun kiukkuiset ihmiset, jotka olisivat tukkineet kaikki viranomaishätänumerot heti ensiminuuteilla, kun joiku kuului ensi kerran klo 4.45 joku kaunis yö? Missä olivat kaikki vigilante-porukat, jotka olisivat omin päin käyneet vääntämässä nupit lounaaseen, (jos ja) kun viranomaisista ei olisi ollut apua!?

Eivät ilmeisesti missään, sillä yksityisyyden käsite tuntuu olevan jotain sellaista, jota ei samalla tavalla ole olemassa täällä. Kämppikseni ja yläkerrankin väki tiedostivat tämän todella voimakkaan jatkuvakestoisen äänimassan, vasta kun olin asiasta useen otteeseen maininnut. Mieleeni hiipikin epäilys eräänä melodisena aamuyön tuntina, että saatoin todella olla ainoa alueen tuhansista asukkaista, joka kiinnitti huomiota joikaamiseen -- ja oli siitä, sanotaan nyt suoraan, ei niin kovin kiitollinen aivan joka kymmenesosasekunti.
Kulttuurishokki!


Linkin takaa löytynee jotakuinkin joka-aamuöistä joikaamista vastaava esimerkki:

http://www.youtube.com/watch?v=IIC05m4-AS8


P.S.
Oman lisänsä yölliseen äänimaisemaan tuovat autioita asuinkatuja kiertävät yövartijat. Heidän varusteinaan ovat pilli ja pitkä keppi (aivan kuten poliisillakin, ainakin Mumbaissa). Ja pilliä ja keppiä käytetään ns. ennaltaehkäisevästi. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että pilliin puhalletaan jatkuvasti ja samalla kepillä hakataan asuinrakennusten reunostoja -- ja mikäli mahdollista, kaikenlaisia metallisia rakennusten osia. Kämppikseni mukaan vartijat haluavat näin toimimalla pelotella pois niin varkaat kuin öisillä kaduilla vaanivat kummituksetkin. Kämppikseni sanoi, että tämä paukuttelu ja pillittely toi ja loi hänelle turvallisuudentunnetta. Itselleni se toi lähinnä läjän häiritseviä tunteita.

Juustoisaa

 (Intiassa kuukin on kummempi, osa II) Delhi, 27.12.2012


Paneer * (engl. translitteraatio, lausutaan siis "paniir"**) on hindin kielen sana juustolle. Tämän tekstin tarkoituksena on hieman pröystäillä täällä syömieni erilaisten juustoaterioiden määrällä. Päämääräni on lisäksi lisätä juustotietoutta. Alla olevassa kuvassa on listattu erään kantadhabani*** menu juustoannosten ja muiden kasvisherkkujen osalta:

Juustomenyy, olkaa hyvä!

 
Ja tässä siis sanakirjanmukaiset suomennokset sekä tietenkin merkintä siitä, olenko jo tullut tutuiksi kyseisen mausteikkuuden kanssa:

Juustolajike listassa     Suomennos                         Kokeiltu
Kadai Paneer                      Pannujuusto                           Kyllä
Mutter Paneer                    Hernejuusto                           Tietenkin
Tawa Paneer                      Paistinpannujuusto                 Miksipä ei!
Sexy Paneer                      Seksikäs juusto (vetinen juusto??) Ou, jeah!
Butter Paneer Masala ^    Voijuusto Masala                     Enpä ole vielä (edit: tänäänpähän söin), vaikka Masala muuten tuttu onkin.
Khoya Paneer                    Paksunnettu maito -juusto      Peruspaneeri.
Shahi Paneer ^^               Kuninkaallinen juusto              On kyllä hyvää nimensä mukaisesti.
Paneer Bhujiya                  Paistettujen vihannennesten juusto   Muuten hyvää, mutta selleri teki tiukkaa.
Paneer Korma                    Kevyesti maustettu paistettu curry -juusto   Ei löydy mistään, vaikka mukana menuissa.
Paneer Mashroom             Sienijuusto                              Yksi ehdottomia suosikkejani.
Palak Paneer                     Pinaattijuusto                          Tuntuu löytyvän vain turistipaikoista. Söin biharilaisen hotellin ravintolassa.


Toivottavasti listasta on iloa kaikille juustonnälkäisille!


P.S. Kaikissa dhaboissa on erikseen menussa kohta "kiinalainen". Nuo ovatkin vallan eriskummallisia makuelämyksiä, kun intialaiset kokkaavat kiinalaista. Jotain perverssiä, sano, mutta myös maittavaa.

Juustolajike listassa     Suomennos                         Kokeiltu
Manchurian Paneer            Mantshurialainen juusto          Erikoinen, mutta suloinen. 
Chili Paneer                        Chilijuusto                               Mun mielestä nimi vois olla pikemminkin sipulipaprikajuusto.


* Huomautus etymologisteille: Sana tulee suoraan persian kielestä. Hindin sanasto on historiallisista syistä hyvin rikas. Synonyymeja on eri kielivirtausten vuoksi todella paljon. Englannin kieli on tästä myös hyvä esimerkki. Hindin sanasto on peräisin paitsi kantakielestä sanskritista, muista sanskritista polveutuvista indoarjalaisista kielistä (esim. bengali, punjabi, marathi), erityisesti persiasta ja arabiasta aiemmin ja nyttemmin erityisesti englannista, sekä Etelä-Intian dravida-kielistä, portugalista ja hepreasta. Eli toisin sanoen, kun uusia ihmisiä on saapunut niemimaalle joko väkivaltaisin tai vähemmän väkivaltaisin keinoin, niin he ovat tuoneet mukanaan sanastoa omista kielistään. Vankkumattomat etymologistit voivat kuitenkin riemuita siitä, että ainakin Oxfordin sanakirjoihin on merkitty sanojen alkuperä. Tosin hyvin monen sanan alkuperän voi päätellä jo niiden fonetiikan avulla.

** Indoarjalaisen kielipoliisin huomautus: Punjab on englantilainen tranlitteraatio. Sitä ei siis lausuta "punjab", vaan niin kuin englantilainen lausuisi sanan punjab. Kaiken lisäksi n-kirjain ei ole tuossa normaali n-kirjain, vaan se on "nj"-äänne kuten espanjankielisessä sanassa España. Toivottavasti tämä tieto piristi monen päivää, iltaa tahi yötä. Tai ainakin potentiaalisti pelasti niiltä noloilta tilanteilta, joissa olisi muuten lausunut tuon sikhien kotikonnun väärin.

*** Joo, tiedän kyllä, että tämä ei ole kunnollinen translitteraatio sanalle, mutta näin se yleensä kirjoitetaan, jollei ole sitten erikseen jollain hindin-tunnilla. Yrittäkää kestää retrofleksien ja vokaalipidennysten puuttuminen!

^ Myös nimellä Paneer Makhani Masala, ja makhani siis voi hindiksi.

^^ Suoraan Persiasta. Vrt., kukas sitä Irania hallitsikaan ennen islamilaista vallankumousta.

Mielenosoituksessa Delhin India Gatella

(Intiassa kuukin on kummempi, osa II) Delhi, 23.12.2012

Erään mielenosoittajan näkemys.

Olin tosiaan tänään täällä Delhissä mielenosoituksessa. Kyseessä oli kohta viikon verran jatkuneeseen mielenosoitussarjaan, josta on Suomessakin uutisoitu, kuuluva mielenilmaus. Mielenosoitussarja sai alkunsa, kun viikko sitten 23-vuotias opiskelija joukkoraiskattiin brutaalisti hänen ollessaan palaamassa kotiin noin kymmenen aikaan illalla. Häpeäkulttuurissa nainen ei saa olla yksin ulkona varsinkaan pimeän tultua -- tokko edes seurassakaan. Uhri taistelee edelleen hengestään. (Ja tämä siis tapahtui linnuntietä noin kilometrin päässä siitä, missä itse majailen). Hieman vastaavanlaisia tapauksia on noussut julkisuuteen täällä Delhissä (ja muualla Intiassa), mutta vastaavan mittaluokan protesteja ne eivät ole aikaansaaneet: Monen kuppi on kuitenkin täyttynyt niin paljon, että nyt mitkään reunukset eivät tunnu pysäyttävän muutoksen vaatimuksia ja liikehdintää.

India Gaten vieressä kulki pitkä banderolli, johon kukin mielenosoittaja sai lisätä viestinsä.

Ja kyse ei ole "vain" pelkästään yhden äärimmäisen väkivallanteon tuomitsemisesta: Liikkeellä ovat nyt erityisesti nuoret, hyvin koulutetut intialaiset, nousevaan ja kasvavaan keskiluokkaan kuuluvat ihmiset, jotka arvostavat toimivaa demokratiaa, sananvapautta, koulutusta yms. Heidän arvostamansa asiat ovat hyvin monasti jyrkässä ristiriidassa Intian valtion ja poliittisen järjestelmän kanssa -- suoraan sanottuna Intia on paska maa, kun katsoo melkein mitä tahansa sosioekonomista mittaria. Esimerkiksi sana korruptoitunut kuvaa turhan montaa virallista asiaa ja asianosaista turhankin hyvin. Vielä kun huomioi Intian väestön nuoren ikärakenteen, niin melkein voisi kuvitella, että jokin Euroopan '68-vuoden protestiaallon tai Arabikevään tapaisen realisoitumuinen varsinkin suurissa kaupungeissa on vain ajan kysymys.

Monet kokevat, että (korruptoituneen) poliittisen eliitin ja muun väestön välillä on turhan suuri juopa. Tätä kasvava keskiluokka ei purematta niele. Sheila (Dikshit) on Delhin osavaltion pitkäaikainen pääministeri ja Sonia Gandhi on vallassa olevan Kongressi-puolueen puheenjohtaja sekä "Gandhi-dynastian" jäsen (Huom! M.K. Gandhi ei ollut). Sonia Gandhin virka-asunnon edusta on muuten ollut yksi mielenosoituspaikoista.

Tässä oli hieman taustaa protestille, johon oman nenänikin tungin. Tunkeminen tosin ei ollut aivan kovin helppoa, sillä hieman ennakko-odotusteni mukaisesti poliisi oli tukkinut kaikki India Gatelle johtavat tiet sekä lähimmät metroasemat. Ja India Gate on siis yksi Delhin tunnetuimmista maamerkeistä ja turistinähtävyyksistä kaupungin keskustan tuntumassa. Rikshakuskini ja minä emme olleet ainoita, jotka kiersivät ruuhkisssa pääkallonpaikan lähistöllä -- monet puheenvuorot käytiin liikenteen seistessä siitä, miten pääsisi kaikkein lähimmäksi. Koska aivan päämäärään ei ollut suoraan asiaa, niin sain soperrettua kuskille alkeishindilläni, että "vie minut sellaiseen paikkaan, josta voin nähdä India Gaten" -- Paas meen calo, kahaan se Indiyaa Get main dekh saktaa huun.

Kuski onnistuikin tässä hommassa, mutta kävellenkään tuolle suurelle portille ei poliisin barrikadien läpi menty ihan mistä tahansa. Käytin toistamiseen alkeishindiäni lähinnä retorisen kysymyksen muodostamiseen, jonka suuntasin parille ohikulkijalle: Kyaa aap Indiye Get kii oor jaa rahe hain? -- Oletteko menossa India Gatelle? Retorinen siksi, että varmaan kaikki porukka aluelle oli menossa sinne. Tyypit ottivatkin minut mukaansa, ja pääsin näin kätevästi kulkien perille. Huomautan tähän väliin, että samaan aikaan Delhissä oli useita paikkoja, jossa osoitettiin mieltä samasta syystä. Sama koskee muutenkin koko Intiaa.

Tapahtumapaikka: India Gate.

Mielenosoittajien lisäksi paikalla olivat hyvin edustettuina Delhin poliisi sekä mediakorporaatiot.

 

Olin ehkä hieman eksoottinen näky paikan päällä, koska muita länsimaalaisia en tuhansien ihmisten joukosta kyennyt näkemään. Ehkä tämä edesauttoikin sitä, että jokin mediataho otti minut haastateltavaksi mielenosoituksen aiheen suhteen melko pian palloiltuani hieman ympäriinsä. Jotain en kovin fiksua sain ilmeisesti suustani kökkö-engannilla. Varmaan olisi tullut muitakin haastattelupyyntöjä, jos olisin parkkeerannut itseni mediajoukkojen lähettyville.

Tämän plakaatin sanomaan kiteytyy mielestäni aika hyvin mielenosoituksen taustalla oleva ongelma.

Monet mielenosoittajat tulivat juttelemaan kanssani melko spontaanisti. Yleensä jutustelu eteni juttukavereideni puolelta näin:

-- Mistä maasta olet kotoisin?
-- Tiedätkö, mistä tässä mielenosoituksessa on kyse?
-- Onko teidän maassanne vastaavaa ongelmaa?
-- Kaikki intialaiset eivät ole huonoja ihmisiä.

Muutosta kaivataan.

Intiassa on yhä edelleen käytössä kuolemantuomio, joka pannaan täytäntöön hirttämällä. Yleensä Intian korkein oikeus on muuttanut kuolemantuomiot elinkautisiksi, mutta pakistanilaisen terroristin, joka oli mukana vuoden 2008 iskussa, kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka monet mielenosoittajat varmasti olivatkin arvoiltaan suht liberaaleja, niin monet vaativat raiskaajille kuolemantuomiota. Samat vaatimukset ovat toistuneet muuallakin julkisuudessa. Yksi piirre, johon olen myös kiinnittänyt huomiota, on se, että lehtien haastattelemat psyskologit, sosiologit yms. ovat lähes ykskantaa sitä mieltä, että yhteiskunta ei tee raiskaajia, vaan kyse on enemmän yksilön kieroutuneisuudesta. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Suomessa vastaavien alojen ihmiset saattaisivat antaa hieman erilaisia vastauksia...

Kysymykseni, Kyaa ek foto -- sopiiko yksi kuva? , herätti hieman hilpeyttä monissa.

Hallitukselta vaaditaan pikaisia toimia ja ulostulo(j)a. Protestiaallon paineen seurauksena jotain näyttää jopa tapahtuvan. Pääministeri avasi juuri sanaisen arkkunsa asian suhteen.

"We Want Justice!" on protestiaallon ehkä käytetyin ja kuvaavin iskulause. Protestoijat käyttivät sekä englantia että hindiä (näiden kahden kielen sekamelskasta pyrin vielä kirjoittamaan jonkun tekstin) kirjoitetuissa että puhutuissa, huudetuissa ja lauletuissa viesteissä.

Valitettavasti paikalle oli eksynyt myös nuorista miehistä koostuvia joukkoja, jotka sytyttivät kokkoja ja veivät mm. poliisin tarvikkeistoa. Kenties tämä toiminta sai poliisin provosoitumaan hyökkäämään hieman myöhemmin. Varmaankin hieman klisheisesti pitää todeta, että nämä joukkiot olivat vähemmistönä paikalla, eivätkä saanet muuta joukkoa innostumaan toiminnastaan. Sukupuolijakauma noin muuten oli ehkä joku 70 % miehiä ja 30 % naisia.

Ja sinnekin piti sitten saada kokko pystyyn.

Vesitykkiautot tulevat. Tämän kuvan ottamisesta kesti vielä noin 20 min. ennen kuin suihkutus alkoi.

"Perinteinen" ylös barrikadille lippu kourassa -asetelma.

Siinä siirretään kaupungin omaisuutta parempaan käyttöön. Onneksi näiden sankareiden lisäksi muissa kyseinen esine ei herättänyt juurikaan mielenkiintoa.  

Gandhilaiseen väkivallattoman protestoinnin perinteeseen törmäsin kuitenkin enimmäkseen:

Kuvassa keskellä oleva nuori nainen pyrki järjestämään pientä delegaatiota, joka neuvottelisi poliisin kanssa mielenosoituksen rauhanomaisesta sujumisesta. Suunnitelma ei kuitenkaan ehtinyt toteutua, sillä noin 5 minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen poliisi rynnäköi.

 

Tässä viestiä omaan makuuni.

Välitön poistumiseni mielenosoituspaikalta:

1. Suihkutus alkoi.

2. Muutama kevyt poksahdus ja sitten kyynelkaasukranaatit alkoivatkin räjähtelemään. Samaan aikaa poliisit rynnäköivät eteenpäin ja tämä sai mielenosoitusväen pakenemaan sekavana massana. Ei siinä itsekään auttanut jäädä seisomaan, kuten tästäkin kuvasta käynee ilmi.

Osasin kyllä juosta, mutta muutama mielenosoittaja tuli -- ilmeisesti tällaisen länsimaalaisen nähtyään -- sanomaan vielä, että osaavat auttaa minut alueelta pois turvallisesti.

Minun mielestäni näytti, että poliisi hakkasi kepeillänsä kaikkea, mitä eteensä sai juostessaan. Itse sain tästä ehkä jonkinlaista sekavaa videokuvaa -- intialainen sosiaalinen media puolestaan on pullollaan ihan teräväpiirteistäkin kuvaa tapahtumista. Ennen poliisin rynnäkköä joukkotiedotusvälineitä oli kielletty kuvaamisen jatkaminen, mutta eiköhän tästä(kin) jotain jälkipyykkkiä seuraa, jos ja kun iso pyörä lähtee ehkä jopa liikkeelle koko asian suhteen.

Mielenosoitukset joka tapauksessa jatkuvat huomenna useissa kohteissa niin Delhissä kuin koko Intiassa. Jopa tuolla poliisin pariinkin kertaan tyhjentämällä India Gatella näytti olleen jälleen paljon ihmisiä koolla jo tänä iltana.


P.S.
Satoja kuvia sunnuntain mielenosoituksista Delhissä on kerätty mm. tänne: http://www.facebook.com/media/set/?set=a.543830648963345.132929.528658540480556&type=1


 Vielä lisää omia kuviani:

kohta, jonka mukaan on olemassa laittomia julkisia kokoontumisia. Tätä pykälää on syytetty mielivaltaisten pidätysten mahdollistajaksi. Tänään sosiaalisessa mediassa kiersi viesti, jonka mukaan eräs äiti ja tytär oli pidätetty tämän nojalla. Ihmisiä pyydettiin soittamaan suoraan poliisiasemalle, jonka putkassa he olivat.

Plakaatin oikeassa alakulmassa oleva musta ympyrä on India Against Corruption -liikkeen tunnus. Kyseistä liikettä johtaa Anna Hazare, joka parhaiten ehkä tunnetaan viime vuonna suorittamastaan syömälakosta, jolla hän painosti hallitusta säätämään tiukempia korruption vastaisia lakeja.

Viittaus Ajmal Kasabiin, Mumbain vuoden 2008 terroristi-iskuista ainoana elossa vangittuun, jonka kuolemantuomio pantiin täytäntöön noin kuukausi sitten.

 Jantar Mantar, Delhi 3.12.2013

 Lisään kommentteja käännöksiä, kun aika sen suo.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Hieman makaaberi yksityiskohta sunnuntailta 16.12.2012:

Joukkoraiskattu nuori nainen ja hänen ystävänsä olivat elokuvissa Saketin kaupunginosassa Delhissä ennen kuin karmeudet tapahtuivat tuona sunnuntai-iltana. Samoin siellä olin minä aikeissa mennä elokuviin (tosin eri näytökseen kuin mainitut henkilöt), mutta olin unohtanut tiukat terrorismilait ja en päässyt laukkuineni sisälle. Jäin kuitenkin istumaan ja lukemaan yhteen paikan kahviloista ja lähdin pois Saketista ehkä tunnin brutaalin väkivallan kohteeksi joutuneiden jälkeen.

Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/2012_Delhi_gang_rape